Vieläkin lisää :)

Minultakin löytyi vielä 14 eriväristä 7-veljestä-lankaa laatikoista, kun ryhdyin uudelle kummitytölle kasaamaan lahjaa :)

Pikkujoulut!

Kun vaihtaa sinisen takin punaiseen, saa jouluisia ukkeleita. Vielä hattu päähän, joulutonttu on koossa :) Alunperin oli tarkoitus oli tehdä ihan vaan tavallinen ukko pikkujoulujen tietokilpailun voitoiksi, mutta taas hieman karkasi käsistä. Tein sitten viisi, vaikka ei ollut edes tiedossa niin montaa ohjelmanumeroa, josta voisi jonkin voiton jakaa.

Yksi ukkeleista sai harmaan tukan ja parran, eli siitä tuli joulupukki. Joulupukki tietenkin tarvitsee kulkupelin: Petterin ja kelkan. Petteriin ei ollut mitään varsinaista ohjetta, vaan lähdin liikkeelle lemmingsin pohjalta. Pää on sama, vain nenä on punainen. Ruumis on yhtä paksu, mutta vähän pidempi. Samoin jalat ovat vähän pidemmät kuin lemmyjen kädet. Joulupukki päätyi aulaan lumihiutaleiden kera koristamaan pikkujouluja.

Oikeastaan, tein alunperin juurikin viisi, mutta yhden käytin joulupukiksi. Sitten pikkujouluaamuna piti tehdä vielä yksi lisää, kun voittoihin kuuluvia kuppeja oli viisi. Illan aikana löytyi sitten jopa ne viisi kilpailuakin, joista voitot saattoi jakaa :)

Mahtavaa, ihanaa, räjähtää!

Virkkasin vielä yhden pommittaja-Lemmyn, jotta sen voisi lähettää matkaan Mahtavaa, ihanaa räjähtää! -tempauksessa opiskelijoiden muodostamaa viestiketjua pitkin Otaniemestä Arabianrantaan. Vastaanottajaksi tuli merkittyä TAIKin MediaLab.

Viestiketjun väen levittäytymistä piti odotella.

Viimein viestin sai matkaan.

Toivottavasti viesti pääsee perille ;)

Lanka ja aika loppu!

Huh, olihan siinä taas virkkaamista. Viimeisenä tuli personoitua yksi lemmy eläkkeelle jäävälle proffalle, sekä tehtyä vielä kasa leijujia ja kaivosmiehiä.




Lopuksi vielä ryhmäkuva äitini virkkaamista (laatikossa reilu 15 litraa) ja tekemistäni (toiset reilu 15 litraa) lemmyistä:

Toinen laskuvarjojoukkue

Sain valmiiksi seuraavan joukon leijujia ja ostettua 400 metriä siimaa. Siima tulee olemaan ärsyttävää ripustustuksessa, mutta onneksi jokainen ukko saa oman narun, niin ei varmaan ole niin paljon ongelmia kuin kuvausta varten kaikki samaan siimaan pujotellessa.

Vielä viikko aikaa!

Turistit

Viikon aikana pihalle ilmaantui turisteja katsomaan nähtävyksiä ja nauttimaan kesän viimeisistä vapaista ja aurinkoisista päivistä. Kohta alkaa syksyn kiito opiskelijoillakin!

Nämä tekemäni lemmyt saattavat kotiin päästyään saada käteensä vielä leijujan varjot, sillä leijujia tarvitaan lisää. Yläkerran sillan pituus alakerran portaiden juuresta käytävän reunaan on noin 13 askelta, joten siitä mahtuu roikkumaan vaikka parikymmentä leijujaa. Lisäksi heitä tarvitaan toisen kerroksen aulaan.

(Portaita toiseen kerrokseen on parikymmentä, ja kaiteita ja käytäviä riittää vaikka millä mitalla, joten kävelijöitä voi olla ihan niin monta kuin ehtii tehdä.)

Muutin yhtä kaveria varten keltaisen ukkelin puunjalostajaksi eli se sai selkäänsä merkin ja päähänsä teekkarilakin ;)

Äitini oli taas ehtinyt kuluttaa lankakerällisen sinistä lankaa. Laitoin häntä varten uuden kerän odottamaan, ja vaihdokkaina kukkapenkkiin oli päätynyt seuraavat 12 lemmyä. Osalla on laatikosta löytyneet nukensilmät, jotka liikkuvat ukkoa heilutettaessa :)

Laskeutumisen vaaroja

Kävelijöitä alkaa olla jo melko hyvä kasa kaiteille, mutta kaiteiden alareunoista voisi laittaa myös monta leijujaa roikkumaan: kolmoskerroksen sillalta pitkällä siimalla alakertaan asti (sopivasti ruokajonon ylle) ja kolmos- ja kakkoskerroksien käytäviltä alas (T1-salin edustalle). Siispä ryhdyin tehtailemaan varjoja. Aiemmin tuli tehtyä keskeltä kohti reunaa, mutta värit kiertyivät tuolloin spiraalille. Nyt kokeilin tehdä pari edestakaisin keskeltä reunoihin virkaten, mutta varjoista tuli ihan hirveän rumia. Pitää ripustaa ne jonnekin todella korkealle ja vaikeasti tavoitettavaan paikkaan, ettei kukaan vaan näe. Jatkoin spiraalivarjojen tekemistä, koska ne ovat paljon kauniimpia.

Tietenkin kaikenlaiset rämäpäät hyppivät silloilta alas - yksi lemmy sai päähänsä punaisen irokeesin. Käytin myös äidiltä saadun blonditukkalangan loppuun kahteen leijujaan: tyttö sai pitkät letit, ja jäljelle jäi vielä yhdelle pojalle. Tytön varjo on vähän erivärinen. Ostin myös kerän punaista nalle-lankaa, koska aiempien varjojen kanssa oli vähän ongelmia, koska laatikoista löytynyt punainen isoveli-lanka on paljon paksumpaa kuin valkoinen nalle-lanka. Virkkailen näitä nyt kaksinkertaisesta langasta, laiska kun olen.

Lemmyjen sininen lanka on muuten nyt poistoväri, eli kävi tuuri idean suhteen, että löytyi about oikeanväristä lankaa. Novitan tehtaanmyymälässä sitä on vielä paljon, jos joku intoutuu tehtailemaan ;)

Tässä vielä koko tämän erän sakki:

Vaihdetaanpa salia!

Näköjään sadepäivinä ehtii puuhata melkoisen määrän kävelijöitä - äitini toi 15 kävelijää. Näillä yksilöillä on hieman erivärinen tukka, sammaleenvihreä, mutta ei se varmasti mitään haittaa, kun jengiä on tarpeeksi. Harmaatukkainen proffa (aiempia tekeleitäni) on saanut valkoisen labratakin, ja pääsi vahtimaan ryhmän salinvaihtoa labraluokkaan. (Sorry, huono kuva, mutta illat alkaa pimentyä - kamalaa!)

Seitsemän veljestä

Jotta saadaan kaiteet täyteen ukkeleita edes pienelle alueelle, täytyy tavallisia kävelijöitä olla paljon. Siispä viimeisen viikon aikana olen keskittynyt tavallisten lemmingsien tekoon. Ihan pelkkää perusukkoa ei kuitenkaan tullut tehtyä: yhdelle tuli pitkä tukka ja toiselle risuparta. Pitää käydä ostamassa lisää sinistä lankaa, sillä taas on kerällinen kulunut (melkein) loppuun. Olen huomannut, että uusia lemmyjä syntyy parhaiten, kun kokoajan on odottamassa parittomasti käsi- ja jalkapareja. Niitä kun on kaikkein kypsin tehdä, ja jos jossain vaiheessa päätyy tilaan, jossa kädet ja jalat loppuvat yhtä aikaa, projekti polkee paikallaan.

Typyt ulkoilemassa

Lauantaina uskaltauduttuani Nordian lankakauppaan alennusmyyntiaikaan tukkalankavaihtoehtoja on nyt useampia tarjolla. Tein sitten kaksi pitkätukkaista poikatyttöä, eli tukkaa lukuunottamatta tavallisia kävelijöitä: punatukkaisella on ponnari ja blondilla letit. Kumpikin on tehty virkkaamalla ketjusilmukoita pätkä ja kiinnittämällä pätkä takaisin tukkaan ja toistaen noin kaksi, kolme lenkuraa. Lopuksi pujottelin alku- ja loppulanganpätkät ponnarin sekaan, niin että lenkkimäisyys ei korostu, ja "hiuslenkku" korostamaan ponnarin juurta. Kuvassa ulkoilemassa myös Hannan tekemä pinkki-tyttö.

Seuraava erä uunista ulos

Juhannuksena palasi into lemmyjen tekoon ja projektin edistämiseen. Sain rekrytoitua yhden tekijän lisääkin, mutta toisaalta matkan varrelle jäi yksi lemmings viettämään ikuista mökkijuhannusta. En kuitenkaan pidä tätä huonona saavutuksena.

Ripustuksesta huomasimme, että leijuja pitäisi selvästi kiinnittää selvästi eikä villalangalla. Sitä ei kuitenkaan samaan hätään mökiltä löytynyt, mutta kotona on, pitää vaan muistaa ottaa mukaan sitten, kun ripustusta toteuttaa T-talolla.

Yhtenä päivänä tuli taas tehtyä hieman mittauksia: Porraskaiteen ja tasanteen kaiteen väli on 10 cm, porraskaide on n. 5 cm alempana kuin tasanteen kaide. Tein yhdet portaat, jotka voisi laittaa vaikka kulkemaan toiseen kerrokseen johtavan portaikon vasemmanpuoleisen kaiteen ja tasanteen kaiteen väliin. Portaikko pitää tukea ja muotoilla rautalangalla. Minulla on jossain kommentoidun kandityön kulmassa myös mitat kaiteen putken ympäryksestä (n. 12 cm) ja isojen betonisten tukipylväiden ympäryksestä (n. 120 cm), pitää vaan kaivaa ne esiin tai mitata uusiksi.

Pommittajan voi laittaa valmiiden portaiden luo, sen alle voisi tehdä vielä jonkinlaisen räjähdyskuvion (ostin punaisen lisäksi myös oranssia ja keltaista lankaa). Varmaankin kävelijät ovat tulossa alhaalta ylöspäin jonona.

Rakentajiakin tarvii, sillä kaiteiden välejä on vaikka kuinka paljon. Osahan saattaa rakentaa portaita ihan typeräänkin suuntaan, mistä niistä tietää ;)

Aiemmin kadoksissa ollut estäjä löytyi. Tämän kämmenet on virkattu pysymään ylhäällä tekemällä toiselle puolelle kolme kiinteää silmukkaa enemmän valkoisella. Käsien sisällä ei ole rautalankaa, pelkkä langanpätkätäyte pitää ne ihan hyvin tanassa. Kehoon kiinni virkkaamisen sijaan taisin kuitenkin ommella kädet kiinni, sopivaan asentoon. Suskun estäjällä taisi olla rautalankatuki käsissään, varmasti ihan hyvä, jos kädet eivät muuten suostu pysymään tanassa: muutoinhan Lemmingsit saattaisivat vahingossa päästä putoamaan jostain!

Uskaltauduin alennusmyynneistä huolimatta Nordian lankakauppaan, sillä minulla oleva tukkalankakerä alkoi loppua. Ostin kaksi kerää lisää vihreää lankaa, muillekin taas riittää sitten, eikä tarvitse erikseen etsiä. Samalla tarttui sitten mukaan muutama muukin kerä: joulunpunainen, valkoinen ja harmaa (kirjava on tullut ostettua jollain aikaisemmalla lankaretkellä. Erivärisistä hiuksista huolimatta olen kirjannut nämä kävelijöiksi, eli tavallisiksi, sillä sininen puku on hallitsevin osa.


Koska yksi leijuja jäi mökille, piti sitten heti tehdä pari lisää. Juhannusta varten kun tuli ostettua punaista lankaa varjojen tekemiseen, se(kin) oli loppu. Yhden leijujista haluan kyllä laittaa työhuoneeni lähettyville, käytävän seinävalaisimesta roikkumaan, vaikka se ei aulatilassa olekaan. Yhden saa hyvin T1-salin oven yläreunan uraan, oven ulkopuolelle. Lisäksi jonkun voisi laittaa T1-saliin sisään, liitutaulujen välissä olevaan videokameraan roikkumaan. Muita hyviä paikkoja on varmasti ulko-ovien ovipumput, ja tosiaan jos löytyy kyllin pitkät tikkaat, spriklereiden putket. Jos tikkaita ei löydy, voi jonkun laittaa roikkumaan toiseen tai kolmanteen kerrokseen vievien portaiden kaiteiden alareunasta, tai ylipäänsä terassikaiteiden alareunasta seuraavaan kerrokseen. Kiinnitys tosiaan kantsii tehdä siimalla.

Ensimmäiset erilaiset

Ensimmäinen erilainen päätti pukeutua keltaiseen, muutenhan tämä ukko ei eroa tavallisesta kävelijästä. Aurinkoisena päivänä keltainen oikein hohtaa, pitänee etsiä tälle joku hyvä paikka auringosta - tai sitten laittaa se pimeimpään nurkkaan piristämään. Nyt keltainen lanka on loppu, sitä pitää hankkia lisää, sillä periaatteessa rakentajien reput ja kaivosmiesten kypärät ovat keltaisia. Toisaalta, ei ollut tarkoitus olla ihan nipo värien kanssa, niin ei keltainen lisälanka ihan välttämätöntä ole; saisi vaan tekosyyn käydä lankakaupassa ;)

Inspiroijamme webbisivuilla olevassa ohjeessa on tyttö kukan kanssa. Minäkin tein tytön, mutta tämä ei ole mikään kukkaistyttö. Tukkalankaa on sitten koko kerällinen, jos joku muukin haluaa punatukkaisia tehdä! Myös tuota viininpunaista lankaa on 50g kerällinen, joten sitäkin liikenee muillekin. Itse ajattelin tehdä vielä jokusen toisenkin tytön, jollekin voisi virkata jonkinlaisen pitsimekon.

Jos ukkelit kuvaa ensimmäisen vuosikurssin opiskelijaa, niin mieleen tulee, että josko on jo armeija tullut käytyä vai pitääkö sinne lähteä kesken opintojen. Siispä joku joutuu armeijan harmaisiin, paitsi tämä on nyt maastopuvussa. Maastopuku on tehty seitsemän veljeksen raitapilkkulangasta, jota piti sitten vähän vielä pätkistä lisävärjätä, sillä ihmisten villapaitoihin ja -sukkiin sovitetut raidat ovat liian leveitä pikku-ukkoihin. Ukko sai jalkaansa mustat saappaat ja käsiinsä hanskat. Kypärä on ihan yhtä typerä kuin muutkin kypärät. Pitäisi varmaan virkata tälle vielä kivääri :)

Isohenkilöitäkin tarvitaan ;) Tämä sai siis päälleen haalarit, jonka selkään ompelin TiKkiläisen @-merkin, ja päähänsä tupsulakin.

Kaikkea ne osaavatkin!

"Pommittajat uhraavat oman elämänsä yhteisen hyvän puolesta. Aktivoinnin jälkeen pommittaja tuhoutuu räjähdyksessä. Lemmingsit eivät juuri arvosta tätä kykyä". Jonkun ukkeleista voisi jättää kappaleiksi, räjähdyksen jälkeen pää lentää... Julmaa, mutta tarpeellista. Kaikki yhden puolesta ja yksi kaikkien puolesta! Estäjä, joka "kädet levitettyinä sulkevat tien muilta lemmingeiltä" ja estää niitä tippumasta kuiluihin ja muihin ansoihin, voidaan muuttaa pommittajaksi, kun rakentajat ovat rakentaneet turvallisen tien. (Olen hukannut tekemäni estäjän jonnekin valokuvaushetkellä.)

"Rakentajat ovat aina valmiita rakentamaan tukevia siltoja hetken varoituksella, mikä on kätevää, kun joudutaan ylittämään laavakenttiä tai syvä rotko." Rotkoja löytyy porraskaiteiden ja reunakaiteiden välistä. Lisäksi joku kunnianhimoinen rakentaja voisi kiertää betonipylväitä ylös ruokalan lähellä ;) Tämmöinen ukkeli oli kiva tehdä.

"Kiipeilijät pystyvät kiipeämään pystysuoraan useimpia kookkaita esteitä myöten". T1- ja T2-saleja peittävien peltien rakoon saa varmaan jotenkin rautalangalla tehtyä tuen, jonka avulla kiipeilijät voisivat kavuta pitkin salin seinää ylöspäin. Kiipeilijällä on kypärä, jollaisten tekemistä pitää selvästi harjoitella enemmän, että niistä saisi jotenkin järkeviä. Oikeasti kiipeilijän kypärän pitäisi olla oranssi, mutta eihän laatikostani moista väriä löytynyt, joten tämä ensimmäinen joutuu nyt tyytymään vihreään kypärään.

"Leijujat voivat turvalliesti laskeutua korkeuksista murskautumatta maata vasten." T1-salin oven yläpuolella lipassa on rako, johon leijujan saa roikkumaan. Jos löydämme oikein korkeat tikkaat, voisi leijujan ripustaa myös toisen kerroksen reunan alle, siellä menee sprinkerijärjestelmän vesiputki ;)

Kaivajat

Ensimmäinen erikoisukkeli oli kaivosmies. "Hakku käpälässä ja kypärä päässä kaivosmiehet luovat taakseen viistoja tunneleita." kuvataan pelin ohjekirjassa. Vaikka kaivosmieskään ei pääse läpi teräksestä, ainahan se voi yrittää jotain kaidetta hakata ;) Hakun sisällä on rautalankaa, joka pitää sen kasassa. Kypärä ei ole erityisen onnistunut, ihmeellinen lätty päässä reppanalla - enemmän tuo näyttää kiinalaiselta olkihatulta, jollaisia riisinviljelijät käyttävät.

"Kaivajat kaivautuvat pystysuoraan useimpien materiaalien läpi ja luovat kapeita kuiluja." Tämän kädet tuli ommeltua kiinni, että ne saa parempaan asentoon. Mahapuolella tuli virkattua piilosilmukoita, ja selässä jopa yksi ylimääräinen edestakainen kerros, jotta ukko olisi kumarassa ja kaivaisi maata alaspäin jalkojensa juuresta. Jollekin kaitelle tämäkin ukko varmasti sopii yrittämään kaivamista.

"Kaivautujat raivaavat tiensä vaakasuoraan useimpien esteiden läpi." Tämmöinen sopisi vaikka porautumaan T1-salin seinästä sisään portaiden yläreunassa oikeampuoleisella kaiteella. Tämä on ehkä vaikeimpia tehtäviä ukkeleita, sillä ero tavalliseen kävelijään ei ole suuri. Ehkä etummaisen käden pitäisi olla koukussa...

Ensimmäiset kävelijät

Parissa kuukaudessa olen saanut tehtyä parikymmentä ukkelia. Lupasin tehdä viisikymmentä, joten aikaa on ihan sopivasti jäljellä ;) Ensimmäistä lukuunottamatta tavallisten ukkeleiden kädet ja jalat olen virkannut kiinni ruumiiseen noin kolmella pistolla. Päät on ommeltu kiinni.

Ihan tavallisia ukkeleita ei jaksa kokoajan tehdä. Tavoitteen saavuttamiseksi jotain pientä piti tehdä työn piristämiseksi. Tietenkään näitä yhdeksää ei ole tullut tehtyä yhdellä istumalla, vaan välissä on tullut tehtyä erikoisempia ukkeleita ja muita käsitöitä. Näille kolmelle tuli virkattua erilainen tukka: yhdellä on irokeesi, toisella pitkät kutrit ja kolmannella pulisongit. Pienilläkin muutoksilla saa erilaisen ilmeen :)